Ennakkoluulojen kuningaskunta

Valitsin teoksen Esikaupunkien buddha, joka käsittelee monia kiistanalaisia aiheita: Ihmissuhteita, homoseksuaalisuutta, rakkautta ja uskontoa, sekä ennakkoluuloja ja rasismia. Tekstin tarkoitus on käsitellä teoksen eettisiä kysymyksiä niin kuin ne tuodaan esille teoksessa. Esikaupunkien buddha (The Buddha of Suburbia, 1990) julkaistiin suomeksi vuonna 1991. Kyseinen Hanif Kureishin kehitysromaani voitti myös whitebread-palkinnon parhaasta esikoisromaanista. Vaikka teos onkin sisällöltään hyvin villi ja räävitön, on se myös syvällinen - ei lainkaan niin mustavalkoinen tai vaikeaselkoinen kun sen antaisi heti olettaa.

"Karim Amir on pakistanilais-englantilainen nuorukainen eroottisen elämänsä kynnyksellä. 1970 luvun Lontoo sykkii ja tarjoaa 17-vuotiaalle Karimille nautintoa ja loistoa tulvillaan olevan väylän itsensä etsimiseen. Hilpeän kirjan henkilögalleriassa liikkuvat juoppo äiti, buddhismi-istuntoihin keskittyvä isä, nouseva rocktähti, syömälakkoon ryhtyvä setä... Kirjan vaihtelevista teemoista - homoseksuaalisuudesta, perhesuhteista, rakkaudesta, uskonnosta ja luokkaeroista - syntyy iloisenkirjava taideteos."

Karim Amir, 19-vuotias pakistanilais-englantilainen, huumeista kiinnostunut biseksuaali miehenalku esittelee elämäntyylillään, valinnoillaan ja tunteillaan lukijalle monia eettisiä kysymyksiä vaikka näitä ei kysymyksinä esitetäkään, vaan lukija joutuu ne itse repimään kontekstista. Karim kohtaa juonen edetessä rasismia, siskon pakkonaittamista, värikkäitä karikatyyrejä, uskontojen yhteentörmäyksiä urbaanissa ympäristössä, sekä huumeiden tähdittämiä villejä seksikohtauksia miesten ja naisten kanssa, joissa haaveilu harjanvarsista perseessä vaihtelee aina kynttilän insertoimisesta toisen rektumiin varsin kiihkeissä merkeissä.

Vaikka lukijaa ei laiteta varsinaisesti ajattelemaan asioita eettisinä kysymyksinä, on ne teksistä helppo tunnistaa ja niitä jää väkisinkin pohtimaan. Runsaan kerrontatyylin ja tarkan kuvailun ansiosta näihin kiinnittää helposti huomionsa, vaikkakin aiheet esitellään Karimin näkökulmasta, voi lukija itse luoda aiheista itselleen kysymyksiä. Kuten ihmisellä on tapana, vertaamme saatua tietoa omiin kokemuksiimme: Teoksen aiheet siis aukenevat hyvinkin erilailla yksittäisille ihmisille omine kokemuksineen sillä teos itsessään ei tuo kirjailijan omaa kantaa aiheisiin, vaan esittää asiat hyvin neutraalisti, Karimin narratoimana. Lukija siis luo tekstin pohjalta itse kysymykset joihin todennäköisesti vastausta ei löydä itse kirjasta, vaan omista tunteista. Intialaisille vanhemmille voi olla täysin normaalia se, että hoidetaan oman lapsen parittaminen itse, toiselle taas kyseinen järjestely voi olla eettinen murha.

Itseäni toistaen, kirja on asiasisällöltään runsas mutta itse lukukokemus voi olla hyvinin antoisa, riippuen täysin miten jokainen itse suhtautuu lukemaansa. Vaikka kukkahattusi kuinka kireällä olisikin, suosittelen silti vilkaisemaan. Varmasti monikulttuurisuus tai viimeistään kinkkinen erotiikka saavat sen löystymään, ehkä.

Päättymisaika

Teurastamo 5, joka kantaa myös nimeä Lasten ristiretki, on yhdysvaltalaisen Kurt Vonnegutin kirjoittama satiirinen romaani toisesta maailmansodasta fiktiivisen amerikkalaisen sotilaan, Billy Pilgrimin silmin. Vonnegut on myös itse ollut sodassa mukana ja käsittelee näin omia kokemuksiaan sodasta ja Dresdenin pommituksesta toisen hahmon kautta. Teos ilmestyi vuonna 1969. Suomenkielinen painos ilmestyi vuonna 1970 Juha Jaskarin suomentamana, Tammen kustantamana.

Billy Pilgrim on New Yorkissa asuva, optikoksi opiskeleva, hintelä nuori mies. Hahmosta saa aluksi hieman epävarman kuvan, ehkä myös vähän poissaolevan, sillä hän vaikuttaa jatkuvasti vaeltavan omaa polkuaan, sulkien muut sen ulkopuolelle. Hänellä on myös kyky nähdä menneeseen sekä tulevaan. Hän on nähnyt oman kuolemansa oseaan otteeseen. Tämä luo kirjalle jämäkän ytimen, jonka ympärille teos muotoutuu. Ajasta irtautuminen, pomppiminen menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden välillä on aluksi hieman hämäävää, mutta siihen tottuu ja siitä nappaa pian kiinni. Hämäävää on myös se, että osa tapahtumista tuntuu lukiessa jo kertaalleen koetuilta, vaikka niistä ei ole oikeasti harmainta aavistustakaan.

Tapahtumen ketju saa alkunsa New Yorkista, josta Billy Pilgrim lähetetään jalkaväkirykmentin jatkoksi Luxemburgiin, sodan jalkoihin. Taistelun hajoittaessa rykmentin, jää hän ja kolme muuta sotilasta hortoilemaan saksalaisten jalkaväkijoukkojen taakse päätyen sotavangeiksi. Tästä saa alkunsa tapahtumien ketju, joka jatkuu aina ajasta irtautumisten lomassa takaisin kotiin.

Heidät kuljetetaan muiden sotavankien ohella vankileirille, ja sieltä taas Dresdeniin työtä tekemään. Heidät majoitettiin käytöstä poistettuu teurastamoon numero viisi. Kuin ihmeen kaupalla, amerikkalaiset vangit pääsevät suojaan teurastamon kellariin Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian suorittamalta Dresdenin pommituksilta, joka alkoi noin kuukautta myöhemmin kun heidät oli tuotu kaupunkiin. Samaa ei voinut sanoa muusta kaupungista. Ei ollut enää muita. Oli vain he. Kun kaikki on saatu päätökseen, joutuu Billy kaukaisen Tralfamadoren planeetan asukkien vangiksi. Toki hän on jo tämän kokenut. Tralfamadorelaisilta hän kuitenkin oppii,  että jokainen ihminen toimii ennalta määrätyllä tavalla, eikä kenelläkään ole varsinaisesti omaa tahtoa. Asiat tapahtumat vääjäämättä.

New Yorkin ja Dresdenin kaupungin välille mahtuu paljon taajamaa, sekä myös koko Billy Pilgrimin elämä, aina lapsuudesta kuolemaan. Ajasta irtautuminen vie lukijan Pilgrimin polulle, jota seuraamalla huomaa jonkinasteisen kronologisen järjestyksen, vaikka ajassa liikutaankin kuin kartalla, eikä perinteisellä janalla. Billy Pilgrimin kokemukset, ajatukset, tuntemukset ja teot tuntuvat selkeästi tulevan kaikkitietävän, kolmannen persoonan suusta. Tällä tavalla Kurt Vonnegut käsittelee omia tuntemuksiaan, kertoen omaa tarinaa toisesta näkökulmasta.

Lukiessa silmät huomaavat jatkuvan toistelun lauseella: "Ja niin se käy." Tämä kuvaa täydellisesti kirjan ajatusta sodasta ja sen seurauksista. Ihmisistä ja heidän luonteestaan. Lainaus toistetaan aina menetyksen yhteydessä. Se kuvastaa hyvin ihmisten välinpitämättömyyttä yleisesti tärkeänä pidetyistä asioista, joiden menetystä pidetään arkipäiväisenä, ei ketään koskettavana ilmiönä.

Sensuurin kylmä käsi veti teoksen hyllyille Yhdysvaltalaisten koulujen keskuudesta 1973. Syitä tähän oli kirjan pornograafinen sisältö sekä raju kielenkäyttö. "Se sisältää niin paljon rienaavaa kieltä, että se saisi merimiehenkin punastumaan häpeästä." Sen suurempia seurauksia ei ollut, vaikkakin muutama lukionopettaja on erotettu kirjan käyttämisestä oppimateriaalina. Nykypäivänä moinen sensuuri tuskin toimisi, sillä nykyään ei olla enää niin konservatiivisia yleisesti ottaen. Seksuaalinen sisältö ja vahva kielenkäyttö on nykyään aika yleistä muutenkin.

Sovitus

Kertomakirjallisuus

Kirja kertoo Tallisien siskoksista, Päähenkilö Brionysta sekä hänen sisarestaan Ceciliasta, jolla on suhde Tallisien perheen siivoojan pojan, Robbien kanssa. Briony on 13-vuotias, Cecilia ja Robbie häntä hieman vanhempia. Juonta seuratessa ja Brionyn kasvaessa, Brionyn puheista ja ajatuksista saa muodostettua kuvan empaattisesta naisesta, joka tuntee syvää katumusta. Kirjan lopussa muodostetaan Brionysta persoonallinen hahmo, joka tuudittautuu lopulta itsepetokseen.

Kirjassa kuvaillaan miljöö erityisen tarkasti pienet yksityiskohdat huomioonottaen, sekä sitä kuvaillaan monissa kohdissa myös symbolisesti kuvaamaan tunnetiloja ja tapahtumien kulkua: "Saarella seisova temppeli, joka oli rakennettu 1780-luvun lopulla Nicholas Revettin tyliin, oli tarkoitettu yksinoman maisemalliseksi kiinnekohdaksi, pastoraalista idyllia alleviivaavaksi katseenvangitsijaksi, eikä sillä tietenkään ollut minkäänlaisia uskonnollisia tavoitteita. Se sijaitsi jyrkällä penkereellä niin lähellä vesirajaa, että siitä lankesi järveen mielenkiintoisen näköinen kuvajainen, ja temppelin ympärille kasvaneet jalavat ja tammet varjostivat rakennelmaa viehättävästi niin, että useimista suunnista pilaririvistö ja sen kannattelema päätykolmio näkyivät vain osittain. Lähempää nähtynä temppeli olikin sitten jo murheellisempi näky." Ja kuvailu jatkuu vielä noin sivun verran. Tapahtumapaikat kuvataan hyvin pitkästi ja tarkkaavaisesti, antaen lukijalle valmiiksi kootun kuvan alueesta. Paikkojen kuvailu antaa myös kuvan henkilöiden ajatuksista.

Jo kirjan alussa kerronta on pitkää ja kuvailu tarkkaa. Alun perusteella voi kirjalta odottaa saman tyylin jatkuvan läpi kirjan, mitä se tekeekin.

Kirja alkaa kesäisestä päivästä Tallisien perheen luona. Sovitus kertoo Brionyn tekemäsä virheestä ja lopun elämää kestävällä sovituksella, kaipuusta ja rakkaudesta. Kirjan edetessä, Briony alkaa hahmottamaan virheensä seuraamukset kun traagisten tapahtumien ketju alkaa saamaan alkunsa joka lopulta johtaa itsepetokseen ja totuuden muuntamiseen. Kliimaksi ilmenee ehdottomasti vasta kirjan lopussa monen kerronnallisen muutoksen myötä. Lopetus on siistiin nippuun suljettu kokonaisuus, joka on kuin lopetus hyvälle näytelmälle.

Kirjaa kerrotaan aluksi ulkopuolisen kertojan avulla joka havannoi, eläytyy tilanteisiin ja on kaikkitietäväinen. Kirjaa kerrotaan ylhäältä katsoen eikä tarkalleen kenenkään näkökulmasta. Kertoja on luotettava, sillä kirjan lopussa koko kirjan kerronta käännetään ylösalaisin takaumana, jolla luodaan kirjasta aivan uusi kuva joka antaa jo luetulle tekstille aivan toisen näkökulman ja jossa myös kerronta muuttuu minäkertojaksi.

Toistuvana elementtinä kirjassa toimi sovitus. Kuinka voida sovittaa jotain, jos itsellään on viime kädessä valta päättää lopputuloksesta.

Teemana tuli hyvin selkeästi esille rakkaus sekä petos.

Kirjan tyyli oli raskas sekä syvällinen

Runoarvostelu

Luin Arja Tiaisen, vuonna 2006 kirjoittaman runokirjan Tää tojota ei lähe liikkeelle, jonka on kustantanut Werner Söderström Osakeyhtiö. Alla olevan runon nimike: "Että viiskymppinen akka löytää itsestään bimbon blondin", kuvaa hyvin kirjan ideaa. Runoissa kuvataan keski-ikäisen naisen ajatuksia ja tunteita ratin takaa. Teoksen läpi hohkaa ajatus naisten ja miesten rooleista nyky-yhteiskunnassa.

  "Että viiskymppinen akka löytää itsestään bimbon blondin

  se oli yllätys, täytyy sanoa.

  Ne telkkarissa ja leffoissa bimboja näyttelevät ovat

  väärän rahan tekijöitä, joku muu niille repliikit laatii.

  Filmauspaikalle ajavat itse, korostan tätä.

  Ajavat itse. Omalla autollaan. Ovat siis selvittäneet

  sekä teorian että käytännön."

Teos on hauskasti muotoiltu selviytymistarina päivästä päivään auton ratissa. Runot eivät tarjoa kovinkaan syvällistä sisältöä, vaan arkipäivän ajatuksia joilla ei sen syvällisempää merkitystä ole. Monet runoista ovat huvittavia, sillä niissä kamppaillaan yksinkertaisiltakin tuntuvien arkipäivän ongelmien kanssa Helsingissä. Runot ovat osittain myös lyhyehköjä, joka tekee kirjasta erittäin nopealukuisen.

  "Alpeilla masentunut, Intianmerellä voitokas

  Kohta ylitämme Alpit,

  Kesytämme norsut, keskustelemme valaiden kanssa."

Suosikkirunoni kirjasta oli tämä. Lyhyesti selitetty, joka samalla jättää etsimään runosta syvällisempaa ajatusta. Kuten jo mainitsin, kirjan runot eivät tarjoa sen syvällisempää sisältöä. Kirja silti sisältää muutamia runoja, joista voi löytää aivan uusia ulottuvuuksia. Runot pohjautuvat Tiaisen omiin kokemuksiin autokoulussa, vaikkakin hieman suurenneltuina, joka kirjan loppuosassa tulee esiin hyvin.

Pidin kirjasta, sillä se oli helppolukuinen ja sen luki nopeasti läpi. Lyhyet, ytimekkäät sekä sen syvällisempää jälkeä jättämättömät runot tuntuivat ensin oudoilta, sillä monesti runoista etsii ja löytää syvällisempiä ajatuksia ja uusia ulottuvuuksia, toisin kuin tästä teoksesta. Voin suositella kirjaa melkein kenelle tahansa. Sanasto on arkipäiväistä ja sopii aloittelevallekin lukijalle.

Vuonna '85

Tänä yön maailman toisella puolen

loistakoon Shanghain valot tai valaiskoon yötä New Yorkin talot

Vailla määränpäätä harhailee, on vuosi '85 kauan on aikaa siis

Monen vuoden jälkeen ystävälleen kirjoittaa vaikka tuskin muistan enää osoitettakaan

Tahtoisin selittää mutta tää samainen poika varttui karttui kilometritkin

Tiputtelen esineitä matkan varrelle, että löytäisin takaisin

tulee juhannus ja joulu uudestaan

Metrossa maailman matkalla kotiin on ovi auki nyt

Huone 105 saavu sinne siis

Elokuu - Tänä Yön

Haloo Helsinki! - Maailman toisella puolen

Annika Eklund - Shanghain valot

Leevi and the leavings - Rin Tin Tin
Eppu Normaali - Vuonna '85

Pelle Miljoona - Moottoritie on kuuma

Klamydia - Pienen pojan elämää

Pariisin Kevät - Tämän kylän poikii

Kaija Koo - Matkalla kotiin

Kikka - Huone 105

Tie

Ole sinä tie, minä olen hiekka. Ole omenapuu, minä olen omena. Ole sinä sade, minä olen pelto. Keinu keinussa, minä annan vauhtia. Tervehdi kadulla tuntematonta, hän tervehtii takaisin.

Anagrammi nimestä

Pekka on Merlin