Billy Pilgrim on New Yorkissa asuva, optikoksi opiskeleva, hintelä nuori mies. Hahmosta saa aluksi hieman epävarman kuvan, ehkä myös vähän poissaolevan, sillä hän vaikuttaa jatkuvasti vaeltavan omaa polkuaan, sulkien muut sen ulkopuolelle. Hänellä on myös kyky nähdä menneeseen sekä tulevaan. Hän on nähnyt oman kuolemansa oseaan otteeseen. Tämä luo kirjalle jämäkän ytimen, jonka ympärille teos muotoutuu. Ajasta irtautuminen, pomppiminen menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden välillä on aluksi hieman hämäävää, mutta siihen tottuu ja siitä nappaa pian kiinni. Hämäävää on myös se, että osa tapahtumista tuntuu lukiessa jo kertaalleen koetuilta, vaikka niistä ei ole oikeasti harmainta aavistustakaan.
Tapahtumen ketju saa alkunsa New Yorkista, josta Billy Pilgrim lähetetään jalkaväkirykmentin jatkoksi Luxemburgiin, sodan jalkoihin. Taistelun hajoittaessa rykmentin, jää hän ja kolme muuta sotilasta hortoilemaan saksalaisten jalkaväkijoukkojen taakse päätyen sotavangeiksi. Tästä saa alkunsa tapahtumien ketju, joka jatkuu aina ajasta irtautumisten lomassa takaisin kotiin.
Heidät kuljetetaan muiden sotavankien ohella vankileirille, ja sieltä taas Dresdeniin työtä tekemään. Heidät majoitettiin käytöstä poistettuu teurastamoon numero viisi. Kuin ihmeen kaupalla, amerikkalaiset vangit pääsevät suojaan teurastamon kellariin Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian suorittamalta Dresdenin pommituksilta, joka alkoi noin kuukautta myöhemmin kun heidät oli tuotu kaupunkiin. Samaa ei voinut sanoa muusta kaupungista. Ei ollut enää muita. Oli vain he. Kun kaikki on saatu päätökseen, joutuu Billy kaukaisen Tralfamadoren planeetan asukkien vangiksi. Toki hän on jo tämän kokenut. Tralfamadorelaisilta hän kuitenkin oppii, että jokainen ihminen toimii ennalta määrätyllä tavalla, eikä kenelläkään ole varsinaisesti omaa tahtoa. Asiat tapahtumat vääjäämättä.
New Yorkin ja Dresdenin kaupungin välille mahtuu paljon taajamaa, sekä myös koko Billy Pilgrimin elämä, aina lapsuudesta kuolemaan. Ajasta irtautuminen vie lukijan Pilgrimin polulle, jota seuraamalla huomaa jonkinasteisen kronologisen järjestyksen, vaikka ajassa liikutaankin kuin kartalla, eikä perinteisellä janalla. Billy Pilgrimin kokemukset, ajatukset, tuntemukset ja teot tuntuvat selkeästi tulevan kaikkitietävän, kolmannen persoonan suusta. Tällä tavalla Kurt Vonnegut käsittelee omia tuntemuksiaan, kertoen omaa tarinaa toisesta näkökulmasta.
Lukiessa silmät huomaavat jatkuvan toistelun lauseella: "Ja niin se käy." Tämä kuvaa täydellisesti kirjan ajatusta sodasta ja sen seurauksista. Ihmisistä ja heidän luonteestaan. Lainaus toistetaan aina menetyksen yhteydessä. Se kuvastaa hyvin ihmisten välinpitämättömyyttä yleisesti tärkeänä pidetyistä asioista, joiden menetystä pidetään arkipäiväisenä, ei ketään koskettavana ilmiönä.
Sensuurin kylmä käsi veti teoksen hyllyille Yhdysvaltalaisten koulujen keskuudesta 1973. Syitä tähän oli kirjan pornograafinen sisältö sekä raju kielenkäyttö. "Se sisältää niin paljon rienaavaa kieltä, että se saisi merimiehenkin punastumaan häpeästä." Sen suurempia seurauksia ei ollut, vaikkakin muutama lukionopettaja on erotettu kirjan käyttämisestä oppimateriaalina. Nykypäivänä moinen sensuuri tuskin toimisi, sillä nykyään ei olla enää niin konservatiivisia yleisesti ottaen. Seksuaalinen sisältö ja vahva kielenkäyttö on nykyään aika yleistä muutenkin.
