Sovitus

Kertomakirjallisuus

Kirja kertoo Tallisien siskoksista, Päähenkilö Brionysta sekä hänen sisarestaan Ceciliasta, jolla on suhde Tallisien perheen siivoojan pojan, Robbien kanssa. Briony on 13-vuotias, Cecilia ja Robbie häntä hieman vanhempia. Juonta seuratessa ja Brionyn kasvaessa, Brionyn puheista ja ajatuksista saa muodostettua kuvan empaattisesta naisesta, joka tuntee syvää katumusta. Kirjan lopussa muodostetaan Brionysta persoonallinen hahmo, joka tuudittautuu lopulta itsepetokseen.

Kirjassa kuvaillaan miljöö erityisen tarkasti pienet yksityiskohdat huomioonottaen, sekä sitä kuvaillaan monissa kohdissa myös symbolisesti kuvaamaan tunnetiloja ja tapahtumien kulkua: "Saarella seisova temppeli, joka oli rakennettu 1780-luvun lopulla Nicholas Revettin tyliin, oli tarkoitettu yksinoman maisemalliseksi kiinnekohdaksi, pastoraalista idyllia alleviivaavaksi katseenvangitsijaksi, eikä sillä tietenkään ollut minkäänlaisia uskonnollisia tavoitteita. Se sijaitsi jyrkällä penkereellä niin lähellä vesirajaa, että siitä lankesi järveen mielenkiintoisen näköinen kuvajainen, ja temppelin ympärille kasvaneet jalavat ja tammet varjostivat rakennelmaa viehättävästi niin, että useimista suunnista pilaririvistö ja sen kannattelema päätykolmio näkyivät vain osittain. Lähempää nähtynä temppeli olikin sitten jo murheellisempi näky." Ja kuvailu jatkuu vielä noin sivun verran. Tapahtumapaikat kuvataan hyvin pitkästi ja tarkkaavaisesti, antaen lukijalle valmiiksi kootun kuvan alueesta. Paikkojen kuvailu antaa myös kuvan henkilöiden ajatuksista.

Jo kirjan alussa kerronta on pitkää ja kuvailu tarkkaa. Alun perusteella voi kirjalta odottaa saman tyylin jatkuvan läpi kirjan, mitä se tekeekin.

Kirja alkaa kesäisestä päivästä Tallisien perheen luona. Sovitus kertoo Brionyn tekemäsä virheestä ja lopun elämää kestävällä sovituksella, kaipuusta ja rakkaudesta. Kirjan edetessä, Briony alkaa hahmottamaan virheensä seuraamukset kun traagisten tapahtumien ketju alkaa saamaan alkunsa joka lopulta johtaa itsepetokseen ja totuuden muuntamiseen. Kliimaksi ilmenee ehdottomasti vasta kirjan lopussa monen kerronnallisen muutoksen myötä. Lopetus on siistiin nippuun suljettu kokonaisuus, joka on kuin lopetus hyvälle näytelmälle.

Kirjaa kerrotaan aluksi ulkopuolisen kertojan avulla joka havannoi, eläytyy tilanteisiin ja on kaikkitietäväinen. Kirjaa kerrotaan ylhäältä katsoen eikä tarkalleen kenenkään näkökulmasta. Kertoja on luotettava, sillä kirjan lopussa koko kirjan kerronta käännetään ylösalaisin takaumana, jolla luodaan kirjasta aivan uusi kuva joka antaa jo luetulle tekstille aivan toisen näkökulman ja jossa myös kerronta muuttuu minäkertojaksi.

Toistuvana elementtinä kirjassa toimi sovitus. Kuinka voida sovittaa jotain, jos itsellään on viime kädessä valta päättää lopputuloksesta.

Teemana tuli hyvin selkeästi esille rakkaus sekä petos.

Kirjan tyyli oli raskas sekä syvällinen

Runoarvostelu

Luin Arja Tiaisen, vuonna 2006 kirjoittaman runokirjan Tää tojota ei lähe liikkeelle, jonka on kustantanut Werner Söderström Osakeyhtiö. Alla olevan runon nimike: "Että viiskymppinen akka löytää itsestään bimbon blondin", kuvaa hyvin kirjan ideaa. Runoissa kuvataan keski-ikäisen naisen ajatuksia ja tunteita ratin takaa. Teoksen läpi hohkaa ajatus naisten ja miesten rooleista nyky-yhteiskunnassa.

  "Että viiskymppinen akka löytää itsestään bimbon blondin

  se oli yllätys, täytyy sanoa.

  Ne telkkarissa ja leffoissa bimboja näyttelevät ovat

  väärän rahan tekijöitä, joku muu niille repliikit laatii.

  Filmauspaikalle ajavat itse, korostan tätä.

  Ajavat itse. Omalla autollaan. Ovat siis selvittäneet

  sekä teorian että käytännön."

Teos on hauskasti muotoiltu selviytymistarina päivästä päivään auton ratissa. Runot eivät tarjoa kovinkaan syvällistä sisältöä, vaan arkipäivän ajatuksia joilla ei sen syvällisempää merkitystä ole. Monet runoista ovat huvittavia, sillä niissä kamppaillaan yksinkertaisiltakin tuntuvien arkipäivän ongelmien kanssa Helsingissä. Runot ovat osittain myös lyhyehköjä, joka tekee kirjasta erittäin nopealukuisen.

  "Alpeilla masentunut, Intianmerellä voitokas

  Kohta ylitämme Alpit,

  Kesytämme norsut, keskustelemme valaiden kanssa."

Suosikkirunoni kirjasta oli tämä. Lyhyesti selitetty, joka samalla jättää etsimään runosta syvällisempaa ajatusta. Kuten jo mainitsin, kirjan runot eivät tarjoa sen syvällisempää sisältöä. Kirja silti sisältää muutamia runoja, joista voi löytää aivan uusia ulottuvuuksia. Runot pohjautuvat Tiaisen omiin kokemuksiin autokoulussa, vaikkakin hieman suurenneltuina, joka kirjan loppuosassa tulee esiin hyvin.

Pidin kirjasta, sillä se oli helppolukuinen ja sen luki nopeasti läpi. Lyhyet, ytimekkäät sekä sen syvällisempää jälkeä jättämättömät runot tuntuivat ensin oudoilta, sillä monesti runoista etsii ja löytää syvällisempiä ajatuksia ja uusia ulottuvuuksia, toisin kuin tästä teoksesta. Voin suositella kirjaa melkein kenelle tahansa. Sanasto on arkipäiväistä ja sopii aloittelevallekin lukijalle.