Valitsin teoksen Esikaupunkien buddha, joka käsittelee monia kiistanalaisia aiheita: Ihmissuhteita, homoseksuaalisuutta, rakkautta ja uskontoa, sekä ennakkoluuloja ja rasismia. Tekstin tarkoitus on käsitellä teoksen eettisiä kysymyksiä niin kuin ne tuodaan esille teoksessa. Esikaupunkien buddha (The Buddha of Suburbia, 1990) julkaistiin suomeksi vuonna 1991. Kyseinen Hanif Kureishin kehitysromaani voitti myös whitebread-palkinnon parhaasta esikoisromaanista. Vaikka teos onkin sisällöltään hyvin villi ja räävitön, on se myös syvällinen - ei lainkaan niin mustavalkoinen tai vaikeaselkoinen kun sen antaisi heti olettaa.
"Karim Amir on pakistanilais-englantilainen nuorukainen eroottisen elämänsä kynnyksellä. 1970 luvun Lontoo sykkii ja tarjoaa 17-vuotiaalle Karimille nautintoa ja loistoa tulvillaan olevan väylän itsensä etsimiseen. Hilpeän kirjan henkilögalleriassa liikkuvat juoppo äiti, buddhismi-istuntoihin keskittyvä isä, nouseva rocktähti, syömälakkoon ryhtyvä setä... Kirjan vaihtelevista teemoista - homoseksuaalisuudesta, perhesuhteista, rakkaudesta, uskonnosta ja luokkaeroista - syntyy iloisenkirjava taideteos."
Karim Amir, 19-vuotias pakistanilais-englantilainen, huumeista kiinnostunut biseksuaali miehenalku esittelee elämäntyylillään, valinnoillaan ja tunteillaan lukijalle monia eettisiä kysymyksiä vaikka näitä ei kysymyksinä esitetäkään, vaan lukija joutuu ne itse repimään kontekstista. Karim kohtaa juonen edetessä rasismia, siskon pakkonaittamista, värikkäitä karikatyyrejä, uskontojen yhteentörmäyksiä urbaanissa ympäristössä, sekä huumeiden tähdittämiä villejä seksikohtauksia miesten ja naisten kanssa, joissa haaveilu harjanvarsista perseessä vaihtelee aina kynttilän insertoimisesta toisen rektumiin varsin kiihkeissä merkeissä.
Vaikka lukijaa ei laiteta varsinaisesti ajattelemaan asioita eettisinä kysymyksinä, on ne teksistä helppo tunnistaa ja niitä jää väkisinkin pohtimaan. Runsaan kerrontatyylin ja tarkan kuvailun ansiosta näihin kiinnittää helposti huomionsa, vaikkakin aiheet esitellään Karimin näkökulmasta, voi lukija itse luoda aiheista itselleen kysymyksiä. Kuten ihmisellä on tapana, vertaamme saatua tietoa omiin kokemuksiimme: Teoksen aiheet siis aukenevat hyvinkin erilailla yksittäisille ihmisille omine kokemuksineen sillä teos itsessään ei tuo kirjailijan omaa kantaa aiheisiin, vaan esittää asiat hyvin neutraalisti, Karimin narratoimana. Lukija siis luo tekstin pohjalta itse kysymykset joihin todennäköisesti vastausta ei löydä itse kirjasta, vaan omista tunteista. Intialaisille vanhemmille voi olla täysin normaalia se, että hoidetaan oman lapsen parittaminen itse, toiselle taas kyseinen järjestely voi olla eettinen murha.
Itseäni toistaen, kirja on asiasisällöltään runsas mutta itse lukukokemus voi olla hyvinin antoisa, riippuen täysin miten jokainen itse suhtautuu lukemaansa. Vaikka kukkahattusi kuinka kireällä olisikin, suosittelen silti vilkaisemaan. Varmasti monikulttuurisuus tai viimeistään kinkkinen erotiikka saavat sen löystymään, ehkä.
